Joopa joo, hyvinhän se on sitten menny päivä :( Kaikkea muuta!!!! Suklaata en kyllä syöny töissä, mutta pullaa kahvin kanssa ja lakritsaa tuli vedettyä sitten kyllä. Ottaa päähän ihan suunnattomasti. Olis nyt edes joku (teko-) syy syönnille, mutta kun ei... Ihan vaan söin mielitekoihin!
En tunnu saavan tunnesyömistä kuriin... Aamu meni hyvin ja iltapäivälle asti meni hyvin, mutta sitten repesi ihan käsiin koko homma. Alkoi olla vähän tylsää ja vähän sitä sun tätä ja vähän väsyttämäänkin... seli seli. Sitten vaan söin ja söin. Eilen illalla oli oikein selkeä tunnesyöminen/syömättömyys tilanne. Tämä rouva oli kuin suoraan jostain justiina-leffasta. Kauheaa mäikötystä kaikille, kun teki mieli syödä ja suoraan sanottuna otti päähän se, etten "voinut" mähkiä karkkia jne napaani. Toki minun valintahan se oli, mutta olin kuin minulta olisi viety molemmat jalat ja murtauduttu kotiini samanaikaisesti. Täysin voimaton ja petetty olo! En kyllä osannut kuvitellakaan, että tämä ottaisi näin koville. Ehkä se on se puuttuva tsemppi, joka tekee tämän niiin vaikeaksi.;
Ei mitään halua näyttää kenellekään mitään. Puuttuu täysin se halu olla jollekin jotain, haluan vaan olla minä. Mutta tutkiskeltuani itseäni peilistä totesin, että minä en ollut se joka sieltä näkyi. Siellä oli joku jonka reisi on isompi kuin normaalikokoisen naisen vyötärö, joku jonka lantio on melkein yhtäpitkä kuin pituus. Melkein yhtä pitkä kuin leveä nainen, jalat kuin pylväät... rinnoista saa kyllä kiinni, mutta kovin ylväiltä ne eivä tnäyttäneet. Minulla on halu näyttää itseltäni. Kuka minä olen ja millainen minä olen?
Siitä kun olen mielestäni näyttäny t omalta itseltäni on jo 8vuotta aikaa, sen jälkeen olen vanhentunut, lihonut yhden ihmisen painon verran, ollut raskaana, sektioitu ja masentunut .. ja nyt vielä se metabolinen juttu= kauhee maha(kätevää sinänsä, että tuntemattomat luulevat minun olevan raskaana ) Minkälainen on se ihminen joka täällä alla asuu? se tuskin on se sama kuin silloin ennen? Vaikka tiedän elämäntapamuutosten edistävän minun terveyttä niin pelkään sitä miltä näytän? tai ei se miltä näytän vaan se, että pettynkö jos se eroaa kovin paljon siitä kehonkuvasta, jonka muistan? Jos siis näytänkin rupsahtaneelta kolmikymppiseltä, vaikka näytänkin siltä jo nyt...
Vasta viimeaikoina olen havahtunut tähän kokoon j asiihen miten paljon se eroaa normista. töissä olen ihaillut vaatteita, joihin haluan sopia vielä joskus, vaikka tuntuu siltä että ikinä en tule niin pieneksi, että voisin ostaa 44 kokoisia vaatteita!!! Mutta sinne tähdätään...
Ja paluu todellisuuteen. Nukkumaanmenoaika lähenee ja vatsa kurnii... enää ei tekisi mieli syödä, muta melkein "pakko" että saa nukuttua. On se kumma että vaikka kaloreita olisi syönyt miljoona niin vatsaa ne pienenpienet kalorikikkareet ei täytä!!!!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment