Juhlat juhlittu :(

Pojan 5v synttärit juhlittu ja painoa tuli kilon verran lisää... tokihan se on suurin osa jalkoihin kertynyttä nestettä, mutta silti. Ja hyvä näin, koska söin kaikkea ja paljon:kakkua, karkkeja, suolapaloja, yrttivoipatonkia ja pahin kaikista tavallista limsaa hörin varmaan 3litraa.

Paikalla oli paljon lapsia ja aikuisia(normaalipainoisia). Tarkkailin heidän syömisiään ja huomasin kyllä selkeästi eron omaan syömiseeni. Kun minä otin kakkua, keksejä, pullaa, limua... he ottivat yhden palan kakkua ja keksin. Ja sitten keskityttiin seurusteluun. havahduin huomaamaan sen että syön helposti KOKO AJAN! Kumma että arjessa tähän osaa puuttua suht hyvin, mutta juhlat ovatkin toinen juttu. Jotenkin sitä harhautui ajattelemaan, että tämä on erikkotilanne ja noin. Ja onhan se, mutta ei se silti varmaan oikeuta ahtamaan kaikkea mitä löytyy kitusiinsa. Tarvitsen suunnitelman...

Huomenna on sitten paluu arkeen ja olen asettanut ensimmäisen virallisen tavoitteen itselleni. Ennen ensikuun alkua haluan olla uudella kymmenellä. toivon, ei vaan olen päättänyt onnistua. Vaikka en haluakkaan laskeskella aikatauluja niin ajattelin, että pakkohan tämä alku on saatava nopeutumaan tai muuten, taas, junnaan tämän 140-145kg:n välillä iäisyyden .

Kummallisia muutoksia on kyllä ollut havaittavissa, vaikka painoa on lähtenyt vain muutama kilo. Vaatteen on selvästi löysät. Ostin elokuun alussa farkkuhameen, joka alkaa olla jo hankalan iso. Mietin pienentämistä, mutta haluan pitää sen muistutuksena siitä, että edistystä on tapahtunut. Ja löysyys ei johdu vaatteen venymisestä, koska se on löysä suoraan kuivausrummustakin ;) Ja työkengät, olen joutunut/saanut laittaa niitä 2pykälää kireämmälle. Toivoisin jalan koon pienenevän tässä matkan varrella enemmänkin, koska ei ole kovin mukavaa etsiä 44 koon kenkiä:(

Minä pystyn tähän ja ansaitsen olla oma itseni ja elää terveempi elämä tästä eteenpäin!

Mikä kukkanen olen?

Iris You scored 39% exotic, 76% fragile, and 45% complex!

Traditional flower symbolism: faith, hope, wisdom and valor. Your opposite is the Bird-of-paradise.

My test tracked 3 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 99% on exotic You scored higher than 99% on fragile You scored higher than 99% on complex

Link: The What Flower Are You? Test written by gnomee666 on OkCupid, home of the 32-Type Dating Test

Start spreading the news...

Vihdoinkin se tsemppi saapui. Oikeastaan yksi pieni lause eräässä lääkepakkauksessa sai kaiken muuttumaan. Aiheuttaa ovulaation anovulaatiosta kärsiville... Hurraa! Nyt se vihdoin on mahdollista saada tulemaan OVULAATIO...

Mitä se sitten minulle merkkaa?

1. viisi vuotta kyteneen vauvakuumeen täyttä tulemista
2. mahdollisen rakauden huomattavaa aikaistumista(suunnitteilla käytännön syistä jonnekin 2-3vuoden päähän)
3. ajatus siitä että raskaus olisi mahdollinen koska tahansa saa minut jonnekin ihan omiin vaaleanpunaisiin hötöpilviin leijumaan, lisäämttä kumma kyllä lainkaan painetta...vaikea selittää, mutta kun se olisi mahdollista voi rentoutua siitä paineesta.
4. Voin vaikuttaa itse asiaan vain positiivisesti, eli laihduttamalla kohti normaalipainoa lisään vielä entisestään sitä mahdollisuutta :D=mieletön tsemppi, jes!!!!!!

Koko päivänä ei ole tehnyt mieli herkutella. Pystyin olemaan ilman pullaa, suklaata jne. Moni varmaan ajattelee, että joo joo katsotaanhan viikon päästä tai jo aiemminkin. No, minä sanon heille: siinähän ajattelette, minä nautin tästä tunteesta juuri nyt ja saan tästä päivästä voimaa jatkaa kohti tulevaa ihan erilaisella asenteella.

Löysin valion pro feel tuotteet vasta tällä viikolla. Aivan ihania! sopivasti hedelmää ja jämäkkä rakenne, toisin kuin joissain kevyissä jogurteissa... sokereitakin vähemmän kuin tavallisissa. Ja tykkäsin niistä kunnon hedelmäpaloista siellä seassa, oikea fiilis! ja tuntus ainakin toimivan iltapäivän nälän hillitsijänä erinomaisen hyvin. Muitakin uusia tuttavuuksia ruokien saralla on tullut: täytetyt paprikat, kesäkurpitsa ... Seuraavaksi ajattelin kokeilla linssikeittoa (kiitos ystävälle vinkistä )

Ensi viikonloppu onkin sitten vaikeampi paikka. Poika täyttää viisi ja juhlitaan tietty. Suunnitelmissa on tehdä kakku, omenapiirakka j akeksejä makeiksi . Suolaisia ajattelin patonkeja, erilaisia. sitten teen kasvis/dippilautasen erilaisilla vaihtoehdoilla(kurkkua, porkkanaa, paprikaa, maissinaksuja, meloneita.)... ajattelin lähinnä itseäni varten tuon tekaista, koska muuten napsin pelkkiä keksejä ja herkkuja koko ajan. Ja siitä ei hvyä heilu ja luulen että lapsetkin tykkää enemmän kun on jotain raikastakin tarjolla. J avarmaan maistuu vanhemmillekin ;)

katsotaan nyt onko siitä päättämisestä mmitään apua, eli että päätän mitä syön a mitä jätän syömättä! Sunnuntaina ollaan jo astetta viisaampia tässäkin asiasa. Ja nyt hakemaan kauneus unilta voimaa jatkoon :D

Voihan VVVVVVVVVV....

Joopa joo, hyvinhän se on sitten menny päivä :( Kaikkea muuta!!!! Suklaata en kyllä syöny töissä, mutta pullaa kahvin kanssa ja lakritsaa tuli vedettyä sitten kyllä. Ottaa päähän ihan suunnattomasti. Olis nyt edes joku (teko-) syy syönnille, mutta kun ei... Ihan vaan söin mielitekoihin!
En tunnu saavan tunnesyömistä kuriin... Aamu meni hyvin ja iltapäivälle asti meni hyvin, mutta sitten repesi ihan käsiin koko homma. Alkoi olla vähän tylsää ja vähän sitä sun tätä ja vähän väsyttämäänkin... seli seli. Sitten vaan söin ja söin. Eilen illalla oli oikein selkeä tunnesyöminen/syömättömyys tilanne. Tämä rouva oli kuin suoraan jostain justiina-leffasta. Kauheaa mäikötystä kaikille, kun teki mieli syödä ja suoraan sanottuna otti päähän se, etten "voinut" mähkiä karkkia jne napaani. Toki minun valintahan se oli, mutta olin kuin minulta olisi viety molemmat jalat ja murtauduttu kotiini samanaikaisesti. Täysin voimaton ja petetty olo! En kyllä osannut kuvitellakaan, että tämä ottaisi näin koville. Ehkä se on se puuttuva tsemppi, joka tekee tämän niiin vaikeaksi.;

Ei mitään halua näyttää kenellekään mitään. Puuttuu täysin se halu olla jollekin jotain, haluan vaan olla minä. Mutta tutkiskeltuani itseäni peilistä totesin, että minä en ollut se joka sieltä näkyi. Siellä oli joku jonka reisi on isompi kuin normaalikokoisen naisen vyötärö, joku jonka lantio on melkein yhtäpitkä kuin pituus. Melkein yhtä pitkä kuin leveä nainen, jalat kuin pylväät... rinnoista saa kyllä kiinni, mutta kovin ylväiltä ne eivä tnäyttäneet. Minulla on halu näyttää itseltäni. Kuka minä olen ja millainen minä olen?

Siitä kun olen mielestäni näyttäny t omalta itseltäni on jo 8vuotta aikaa, sen jälkeen olen vanhentunut, lihonut yhden ihmisen painon verran, ollut raskaana, sektioitu ja masentunut .. ja nyt vielä se metabolinen juttu= kauhee maha(kätevää sinänsä, että tuntemattomat luulevat minun olevan raskaana ) Minkälainen on se ihminen joka täällä alla asuu? se tuskin on se sama kuin silloin ennen? Vaikka tiedän elämäntapamuutosten edistävän minun terveyttä niin pelkään sitä miltä näytän? tai ei se miltä näytän vaan se, että pettynkö jos se eroaa kovin paljon siitä kehonkuvasta, jonka muistan? Jos siis näytänkin rupsahtaneelta kolmikymppiseltä, vaikka näytänkin siltä jo nyt...

Vasta viimeaikoina olen havahtunut tähän kokoon j asiihen miten paljon se eroaa normista. töissä olen ihaillut vaatteita, joihin haluan sopia vielä joskus, vaikka tuntuu siltä että ikinä en tule niin pieneksi, että voisin ostaa 44 kokoisia vaatteita!!! Mutta sinne tähdätään...

Ja paluu todellisuuteen. Nukkumaanmenoaika lähenee ja vatsa kurnii... enää ei tekisi mieli syödä, muta melkein "pakko" että saa nukuttua. On se kumma että vaikka kaloreita olisi syönyt miljoona niin vatsaa ne pienenpienet kalorikikkareet ei täytä!!!!

viikonlopun jälkeen...

Viikonloppu oli ja meni... Aika lailla tuli kaikkea syötyä ja juotua, koska mies jäsjesti pitkästä aikaa pojalle hoitajan j a menimme syömään(pihvi maustevoilla j alohkoperunoilla, kysyin kyllä keitettyjä mutta ei niitä ollut:() siitä menimme leffaan(leffa oli huono, mutta seura ihanaa...) ja sen jälkeen yhdelle tuopposelle( fizz light siideri), aamulla olikin sitten ihan hirveä turvotus ja virallinen punnitus sunnuntai iltana näyttikin 144,8kg. Olen varovaisen onneellinen ja toiveikas, koska 2vko jälkeen kokonaispudotus on -2,2kg. Jotenkin alku on maltillisen todellinen. En halua alkaa millekään kuurille, haluan oppia uuden tavan ajatella ja toimia.

tänään on maanantai ja suurin tavoite olisi syödä vain ruoka-aikoina. JA se että en söisi töissä karkkia kahdestakin syystä 1) turhia kaloreita 2)rahanmeno!

eilen juttelin ystäväni kanssa, siitä miten ottaa vastuu tekemisistään lähinnä laihduttamisessa. Se itselleen rehellisyys on se vaikein, sitä voi puhua toisille hyvistä suunnitelmista ja toimintatavoista, joita muka noudattaa, mutta se mitä tekee voi olla ihan toista. Voi sanoa syövänsä vain ruoka-aikoina, mutta syödä "huomaamattaan" todella paljon telkkaria katsottaessa tms. samoin motiiveista joita laihduttamiseen on voivat olla tosi erilaiset todellisuudessa ja siinä mitä toisille puhuu. Voi puhua silmät suut täyteen terveydestä, kun todellisuudessa motivoida voi niinkin "naurettavat" syyt kuin ulkonäkö ja seksi! Jotenkin sitä pyrkii suorittamaan tätäkin, Esittää että laihduttaa ja on tehokas= ei saa mitään aikaan. Miksei sitä voisi sanoa kaikille, että mionä teen tätä niinkuin teen, niistä syistä kuin teen ja lopulta teen tätä vain itselleni ja niistä turhamaisista lähtökohdista...

Nyt poikaa herättämään ja töihin lähtöön valmistautumaan.

NÄLKÄ

Aamu klo 7.00 heräsin siihen, että mulla on kiljuva nälkä. Muistan tän "ilmiön" edellisiltä laihdutuskerroilta, aamuisin on hirveä nällkä. Inhottavaa! Toki on hienoa tunteanälkää pitkän ajan jälkeen, mutta käytännössä inhoan sitä. En tiedä miten muilla on, mutta minulla nälkä tuntuu oksettavana olona ja vatsakipuna. Helpottaa heti kun syö. Nyt syön samalla tässä 4-viljan puuroa mansikoilla. Luojan kiitos tykkään puuroista, muuten en selviäisi näistä aamuista!

Paino oli tänäaamuna 144,3kg. tiedän sen että turvotusta on liian vähäisén nukkumisen takia. käytännössä siis koettu teoria, jossa sanottiin että nukkuminen edistää painonputoamista, oikeaksi... käänteisenä tosin eli nukkumattomuus lisää painoa. Montakohan kiloa suomessa jää putoamatta huonon nukkumisen takia?

Nyt töihin toteuttamaan tällepäivälle laadittua suunnitelmaa. Pystyn tähän!!!

Uneton yö...

Tulin takas odotettua nopsempaan, kun uni ei kuitenkaan tullu silmään... Jäin miettimään motiivejani tähän uuteen elämäntapaan. Syitä ja vieläpä hyviä sellaisia, kyllä riittää: Diabetes(2tyyppi), lihavuudesta(ja insuliiniresistenssistä) johtuva lapsettomuus, väsymys, ulkonäkö... Tuntuu vain että en kärsi ajatella mitään noista, kun heti alan ajatella negatiivisesti tyyliin "voi vee, miks oot oollu niin laiska ja paska että en oo saanu aikaseks..." Vajoan vain jonnekin todella syvälle sillä konstilla. Tokihan minun on niitä ajateltava päivittäin, varsinkin Diabetes vaatii paljonkin päänvaivaamista( en ole vieläkään hyväksynyt asiaa, vaikka diagnoosista on jo 4kk), tuntuu vaan niin tautiselta. Tiedän toki, että laihtuminen ja reippaampi elämäntapa pidentävät ja parantavat elämääni. Kuitenkaan en tunnu saavan mitään otetta koko hommaan.

Oikeastaan yritän tehdä tämän kaiken vähän itseltäni salaa... siis sama taktiikka kuin lihomisessakin. Teen vaan asioita sen kummemmin miettimättä. No joo, taitaa olla ettei ihan toimi tosielämässä. Tänään tuli ensimäinen todellinen mielitekojen mieliteko, tai ei oikeastaan mieliteko. Syötätti vaan niin pirusti. Olin järkyttävän pahalla päällä koko ajan... kaikki vaan tuntui niin ankeelle ja v-mäiselle. Kuvioon hiipi pienenpieni ahdistus ja levottomuus, sitten alkoi ravaaminen: menin vain pitkin huushollia kuin nurkkaan ajettuan. Sitten mietin jotain tekemistä itselleni: päärmäsin verhoja aikani kuluksi ja jotain tehdäkseni. Ei mennyt siinäkään touhussa sitten mieliteot ohitse... Viestitin sitten ystävälle: ISO kiitos hänelle persiille potkimisesta! Hän sai minut tajuamaan, että kyseessä ei ollut fyysinen mieliteko/nälkä vaan yritin toteuttaa vanhaa mallia: ahdistus=>syömään mitä tahansa.

Olen äärettömän ylpeä siitä etten sortunut mässyttämään mitään (lue kaikkea mitä näen!) . Voittaja fiilis. Saa nähdä miten huomenna töissä menee, siellä kun on kaikenlaisia houkutuksia ihan nenäni alla:pullaa, karkkia, suklaata(jota olen ostanut ja syönyt kuin leipää!) Eväät otan ainakin mukaan(kasvispataa+omenia) Illalla sitten syömme perunaa ja kanankoipia... Suunnitelma siis ainakin on hyvä!

10 päivän jälkeen fyysiset muutokset ovat pieniä ulkoisesti, mutta sisäisesti sitäkin suurempia. Närästys on tiessään! ja vatsa toimii paremmin kuin miesmuistiin( ihmettelen vain kuinka paljon oikesasti ihminen voi paskoa...;) ) . Toivottavasti nämä muutokset tulivat jäädäkseen, en todella kaipaa sitä olotilaa, kun vatssa akorventaa ähkyssä.

Matkan päässä häämöttää normaalipaino ja terve elämä. Matkaa sinne vain on vielä pyöreästi 70kg. Olen päättänyt jakaa matkan 10kg välitavoitteisiin alkuun. Olen ajatellut asian niin, että jokainen kilo pois on sitten pysyvästi pois.

Olen miettinyt sitä edellistä laihdutuskertaani, siis sitä onnistunutta... tai oikeastaan sitä miksi paino nousi sen jälkeen. Miksi lakkasin huolehtimasta itsestäni. Myönnettävä se on, että itse minä ne kilot olen syönyt ja jättänyt liikunnan pois... Mutta miksi. Elämäntilanteisiin joita kohtasin en ollut varautunut. Suurin muutos oli mieheni tapaaminen. Ihana asia <3>

Siihen onkin sitten vaikeampi vastata. Vasta viime talvena tajusin sen että minun on huolehdittava itsestäni ensin, voidakseni huolehtia muista hyvin! Ihan kamala ajatus se, että minun pitäisi tehdä asioita VAIN oman hyvinvointini takia... Pienillä askelilla on jo edetty siihen pisteeseen, että saatan katsoa leffan vaikka kotihommat onkin tekemättä(ja aikausein ne on...) tai minä saatan ostaa 5€lankakerän vain siksi, että haluan neuloa... Vielä kun sisäistäisin sen, että en halua ahtaa mässyä sisääni... HALUAN olla mieheni kanssa vielä montakymmentävuotta, nähdä poikani kasvavan ja haluan tehdä sen ILOISENA ja itseeni tyytyväisenä. Vielä on matkaa kaikkeen tuohon, mutta sinne olen menossa!

Päivä 10

Tänään on loppuelämäni päivä 10. Miksi sitten aloittaa blogin pitäminen päivästä 10? Siksi että ennen tätä päivää en ollut ollenkaan varma tuleeko päiviä lisää vai onko jokapäivä nro. 1! Kyseessä on siis laihduttaminen ja elämäntapa.

Taustaa minusta. olen 30v. naisihminen olen ollut enemmän ja vähemmän lihava koko ikäni. Aina olen saanut kuulla painostani, vaikka aihetta edes aina olisi ollutkaan. Mutta nyt on ja PALJON. Painan tällähetkellä 144.3kg. 1.päivänä paino oli 147,3kg. Joten tuloksia on tullut. Samoin monenlaisia kamppailuja päänsisäisesti. Joskus tuntuu,että tämä on enemmän henkistä kuin fyysistä.

toki kaikki se läsä mitä mukanani kannan on fyysistä, mutta se identiteetti, joka minulla on ja elämä jota elän on selkeästi "läskielämää" eli henkisellä puolella tehtävä töitä koko ajan.

Muuta elämää minulla on myyjän työ, yksi lapsi ja ihana mies(joka myös kamppailee elämäntapa kysymysten kanssa.)

Miten tähän sitten on tultu? Vaikea varmaan kuvitella, varsinkaan normaalipainoisen, kun sanon että oikeesti en tiedä! Katselin ystäväni kanssa kuvia ja niistä vasta huomasin että voi vee mää oon valtava... Siitä asti oon pohtinut miten näin pääsi käymään???????? Mulla ei oo mitään tunnetta, että oisin lihonut, ei mitään tunnettta että oisin tuntenu epämukavuutta, ei mitään muistikuvaa edes itse syömisestä!!!

Todella tuskallista myöntää itselleen, että ei vaan ole välittäny itsestään sen vertaa että ois tarkkaillu tota pötsin kokoa! Ruikuttaminen ja voivotteluhan ei auta mitään, mutta ai että korpee! Varsinkin kun olen heittänyt kaiken tekemäni työn hukkaan(laihduttanut 48kg ja lihonnu kaiken takas!) Kaipaan niin monia asioita "laihassa"elämässäni: ruoka-ajat, oikea ruoka, liikkuminen, seksi...Miksi siis en ole siellä???

• Matka on alkanut. Päivä 10 menossa. Tänään oli vapaa päivä ja aloitin päiväni terveellisesti kaurapuurolla, kuppi kahvia ja omena.
• sitten seurasi lounas: leipää(kokojyvä, omega leipää) 2 viipaletta , 2maksapihviä ja lasi maitoa.
• Kahvihetki ystävän kanssa: kuppi teetä ja valion kevyt toffee jäätelöä 2dl
• lämminruoka: kasvispataa 2lautasellista, jälkkäriksi baileys likööriä 2cl(mittasin ;) ) lisäksi : yksi mehujääpuikko ja light colaa

Matka on aluillaan, mutta onneksi on loppuikä aikaa.